Nyt on harvinainen tilanne, sillä nautin jopa kaksi päivää ilman merkintöjä kalenterissa. Edellinen päivä ilman kalenterimerkintöjä on ollut 24. syyskuuta, ja nyt olisi jopa kaksi päivää putkeen. Jotenkin ihmeellinen olo, kun ei ole sovittuja menoja eikä duunia. Tätäkö se rentoutuminen on? Nyt on ainakin aikaa tehdä niitä asioita joita on lykännyt siihen hetkeen "kun sitten joskus on aikaa".
Sain mm. muokattua blogin ulkoasun uuteen uskoon. Näin parissa muussa blogissa tuollaisen viimeisimmät Instagramit näyttävän boksin, ja halusin sellaisen itsellenikin. Sitä ei kuitenkaan saanut mitenkään fiksusti edelliseen ulkoasuun, niinpä oli muutoksen aika. Pelkona tosin oli, että sivulle tulee likaa tavaraa noiden kuvien myötä. Nyt kaikki on kuitenkin mielestäni siististi ja yksinkertaisesti järjesteltyinä. Halusin myös vähän raikkaamman ulkoasun vanhan harmaan sijaan. Pimeyden vallitessa ulkona pitää kaiken muun olla virkistävää! Mielipiteitä uuden ulkoasun puolesta ja vastaan otetaan vastaan mielellään :)
Mutta mitäs blogin 52 kirjoitusta ovat tuoneet elämääni? Blogin myötä ainakin valokuvaus on harrastuksena alkanu taas kiinnostaa paljon enemmän, ja sen osuus ajankäytöstä selvästi lisääntynyt. Kamera kulkee mukana lähes joka paikassa ja kuvausreppuun on hankittu lisää laitteistoa. Omasta mielestä myös kuvat itsessään ovat parantuneet ja varsinkin kuvauskohteet ovat lisääntyneet. Uskallan enemmän kokeilla uusia asioita. Varsinkin muotokuvausta en ennen yrittänyt juuri ollenkaan, nykyään se kiinnostaa huomattavasti enemmän! Ainoa rajoittava tekijä tässä on halukkaiden mallien vähyys lähipiirissä. Kun kameran ottaa esiin alkaa aina itsensä piilottelu, kun voisi vain olla oma itsensä ja antaa kameran ikuistaa se. Myös yleinen elämän dokumentointi kuten tapahtumien ja illanistujaisten kuvaaminen on nykyään hauskempaa. Monet ihmettelevät eikö minua haittaa ettei minusta ole niin paljoa kuvia kuin muista, mutta itse viihdyn kameran takana sillä olen enemmän kontrollissa. Lisäksi pidän itse laadukkaista valokuvista ja jonkun toisen hätäisesti ottama kuva itsestäni lähinnä harmittaa, kun tietää miten paljon parempaa kamerallani pystyisi.
Blogin aloittaminen oli yksi tämän vuoden parhaita päätöksiäni, enkä kadu sitä hetkeäkään. Blogista on tullut tavallaan keino miettiä miksi otin juuri tämän tietyn kuvan, mikä siinä on hyvää, mikä huonoa. Ja ilman oman työnsä arviointia ei voi kehittyä missään, ei harrastuksissa eikä töissä. Blogin myötä olen myös käynyt läpi kuva-arkistojani ja löytänyt uusia mielipiteitä vanhoihin kuviin. Harry Crowder, yksi lempi-valokuvaajistani, sanoi asian hienosti facebookissa:
To understand photos I've taken, I usually have to step back and leave them for a number of weeks, sometimes even months. When I first had my photos developed from India, I chose a selection of photos which I liked and thought would best describe our journey. A couple of months down the line, I've re visited the pictures I've taken and my photo selection is completely different. That process is so important in photography. Sometimes it's easy to want to rush your work because you're excited about it, but what I've learnt over the years is that patience with your photos is the most valuable thing.Tuntuu ihmeelliseltä palata vanhoihin kuviin ja elää ne muistot uudestaan, sekä huomata että laittaessani kuvia paremmuus-järjestykseen on järjestys aivan eri kuin edellisellä kerralla.
Blogia aloittaessani ajattelin että sitä eksyy lukemaan varmaankin pari perheenjäsentä ja frendiä. Eilen meni kuitenkin rikki 4000 sivunlatauksen raja. Siis mitä ihmettä? Toivottavasti edes suurin osa kävijöistä on pitänyt näkemästään ja tulee käymään myös uudestaan. Ja toivottavasti blogista on ollut hyötyä myös muille ja joku on saanut vinkkejä omaan valokuvaukseensa. Kiitokset siis kaikille lukijoille, ja suurin kiitos teille jotka ovat kertoneet blogista myös muille!
Ja eihän blogiteksti olisi mitään ilman kuvaa. Kävin läpi kuvia Meksikon ja Guatemalan reissulta reilun parin vuoden takaa. Löysin joukosta yhden kuva joka täydellisesti ikuisti ko. hetken.
 |
| Canon EOS 1000D & Canon EF-S18-55mm f/3.5-5.6 1/10s / f/3.5 / ISO 800 / 18mm |
