Mopo

Arkistojen kätköjä kaivetaan, tällä kertaa kuvia rakkaasta Hondasta.

Lyhyt mopo-historiani

15 vuotiaana sain rippilahjaksi skootterin. Se oli pirteän oranssi, kiinalainen ja sillä pääsi ympäriinsä yksin ja kavereisin kanssa.

16 vuotiaana menin ensimmäisen kerran kesätöihin, palkaksi sain kevytmoottoripyörän. Se oli mahtavaa kun pääsi oikeille autoteille ajamaan!

18 vuotiaana lähti kevari pihasta samalla sekunnilla lumien kanssa ja tilalle tuli "oikea" moottoripyörä. Pyörän tehoja piti tosin rajoittaa, sillä laki sallii 18-19 vuotiaan ajaa pyörää jossa on 25 kilowattia tehoa. Aikanaan tämä ärsytti suuresti, mutta todennäköisesti se on suurin syy siihen että olen vieläkin elossa. Kun 20 vuotiaana rajoittimet oli poistettu muistan miettineeni ensimmäisillä ajokerroilla "onneksi en saanut tätä suoraan 18 vuotiaana, ei toivoakaan että olisin hengissä selvinnyt!"

Nykyisen pyörän malli on siis Honda 900RR Fireblade, vuosimallia 96 (eli ikää jo 17 vuotta!). Nyt tällä pyörällä menossa neljäs kesä, ja kuvia on "muutamia" kertynyt. Tässä niistä mielestäni parhaimmat.

Joulukuu 2010

Talvella otin pyörästä kauan haaveilevani kuvan verstaalla. Sammutin pommisuojan kaikki valot, ja käytin valona halogeenilla toimivaa työmaavalaisinta. Pidän tästä kuvasta suuresti. Tämä on yksi ensimmäisiä yrityksiäni ottaa oikeita kuvia oikealla kameralla. Tunnelma on juuri sitä mitä hain.

Syyskuu 2011

Hartolan kesien aikana tuli käytyä paljon tutustumassa läheisiin mutkapätkiin. Iltaisin oli mahtavaa käydä duunin jälkeen pienella lenkilla ja räpsiä kuvia. Olen aina pitänyt kuvista joissa liikkuvat valot muodostavat kuvioita. Tässä kuvassa onnistuin kanssa vangitsemaan juuri sen tunnelman mitä halusin. Pyörä on selvästi parkissa, ja muutenkin on rauhallista, mutta ohi ajaneiden autojen valot tuovat tarvittavan säväyksen. Haastellisinta oli saada kuva niin että alueella kulkisi kumpaankin suuntaan auto valotusaikana (30s), oltiin kumminkin keskellä metsää kesäiltana.

Toukokuu 2012

Emäsalo on mahtava paikka lähteä käymään himasta iltalenkillä. Tie joka sinne vie on erittäin mukavaa mutkittelua, ja maisema joka tien päädyssä odottaa! Ensimmäisellä kerralla tulin tietä vähän reippaammin ja loppu meinasi päästä yllättämään, varsinkin koska juuri ennen veneenlaskupaikkaa on vielä jyrkkä alamäki heti mutkan jälkeen. Onneksi kuivana selvittiin!

Heinäkuu 2010

Nämä kaksi ovat ehdottamasti lempikuviani Hondasta! Hartolla oli taas kerran kaunis kesäilta, olin kymmenen jälkeen tulossa duunista kämpille kun huomasin pellolla hienon usvan. Pakko oli tehdä pieni mutka matkaan.

Ensimmäinen kuva on mielestäni kaunis jo pelkästään maisemansa takia, kaunis vihreä pelto yhdistettynä usvaan luo kauniin tunnelman. Mielestäni pyörä sopii tähän kuvaan hyvin, ehkä juuri siksi koska sporttinen pyörä ja rauhallinen maisema ovat täysin vastakohtia.

Toinen kuva on se jota useimmiten näytän kun joku kysyy olenko kuvannut pyörääni. Taas vastakohdat hallitsevat ja tunnelma on mahtava: rauhallisen kesäillan keskeyttää nopeasti tietä pitkin etenevä murina. Tie näyttää jatkuvan loputtomiin, sillä usva luo hienon verhon parin sadan metrin päähän.

Jos vierailet Hartolassa ja haluat löytää tämän tien tuntevat paikalliset sen nimellä Kilin-kolin-polku, niin monta kulkuvälinettä on kuulemma suoran viereisiin koivuihin ajettu.