Kuva on otettu parvekkeeltamme kirpakkana talvipäivänä tammikuussa 2010. Pääosassa on Hanasaaren voimala piippu ja sen ulospäästämä savu/höyry. Muistan katsoneeni maisemaa tuona iltana ja rakastuneeni Helsinkiin taas kerran uudestaan. Tuossa valossa kaupunki vain näyttää niin kauniilta. Otin siluetista muutamia kuvia, voimalan piipulla ja ilman. Tykästyin jostakin syystä tämän kuvan tunnelmaan. Edessä näkyy Viikin ja Arabian luontoa ja taustalla savuttava piippu, jota ilman olisi kumminkin moni helsinkiläiskoti ollut kylmänä tuonakin päivänä. En siis tunnustaudu hipiksi, joka valittaisi voimalasta kaupungissa. Minun mielestäni teollisuuskin kuuluu kaupunkiin ja ihmisten näkyville. Onhan se kumminkin kannattavampaa luonnonkin kannalta kun tuotettu energia käytetään lähellä, eikä kuljeteta pitkiä matkoja loppukäyttäjälle.
Olen siis asunut koko pienen ikäni kaupungissa. Syntyessäni olivat vanhempani hairahtaneet ja muuttaneet Tapiolaan, mutta onneksi he muuttivat Stadin puolelle vielä ollessani vaahtosammuttimen kokoinen rääpäle. Siitä lähtien olenkin asunut Kehä 1:sen sisäpuolella. Haluaisin asua aivan keskustassa, ja sen joskus teenkin. Suurin hidastaja vain on pankkitilini saldon ja keskusta-asunon hinnan välinen kuilu. Kyllä minä siis maallakin tykkään käydä välillä, kävinhän kesätöissä Hartolassa asti neljä vuotta! Mutta siellä pysyvästi asuminen ei minun luonteelleni sovi.
Tulipas taas pitkä teksti, vaikka lyhyt piti olla. Kaikkea se yksi kuva saa tälläisessä päässä aikaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti